ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

keskiviikko 16. joulukuuta 1992

Mitä tiedetään autistisen oireyhtymän syistä

Autismi ei ole tarkkaan rajattu sairaus, vaan käyttäytymisessä ja kehityksessä näkyvä yhdistelmä tyypillisiä piirteitä.

Nykykäsityksen mukaan perimmäisenä syynä atttistiseen oireyhtymään on aivojen varhaisessa kehityksessä tapahtunut häiriö, jonka seurauksena niiden kyky käsitellä ja koota aistien välittämää tietoa ulkomaailmasta mielekkääksi kokonaisuudeksi on erityisesti puutteellinen.

Vastaava tilanne voi syntyä myöhemminkin esim. aivoien tulehdussairauden seuraunksena. Poikkeava käyttäytyminen voidaan nähdä yksilön vastauksina siihen tietokokonaisuuteen, joka hänelle on ympäristöstä muodostttnut.

Voi olla, että aivojen kehityshäiriön taustalla on monia erilaisia tekijöitä, yksittäisissä tapauksissa erilaisina yhdistelminä ja painotuksina. Tutkimustiedon lisääntyessä voidaan ehkä loytää erilaisia autistisen oireyhtymän alaryhmiä, jolloin kuntoutusta ja hoitoa voidaan entistä paremmin sovittaa kunkin alaryhmän yksilöiden tarpeisiin.

Tällä hetkellä ei tunneta varmaa autistisen oireyhtymiin parannuskeinoa, mutta on olemassa monia lupaavilta vaikuttavia opetus- ja kuntolltusmenetelmiä autististen henkilöiden ja heidän omaistensa elämisen laadun parantamiseksi.

Autismi ei siis ole ympäristötekijoiden, esim. vanhempien hoito- tai kasvatusvirheiden aiheuttama lapsen tunne-elämän häiriö tai psyykkinen sairaus, kuten vielä 1960-luvulla selitettiin. Myöskään autismia ei enää pidetä ennusteeltaan niin synkkänä ja toivottomana kuin aikaisemmin.




Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki
Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Tähän mennessä tapahtunut




Lähetä kommentti