ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kielellinen ja ei-kielellinen vuorovaikutus

Kielellinen ja ei- kielellinen viestintä ovat riippuvaisia toisistaan, ne kulkevat käsi kädessä.

Kohtaamistilanteessa käytetään yhdessä sekä kielellistä että ei-kielellistä kommunikaatiota. Yhdessä selkokielen kanssa katsekontakti, ilmeet, eleet, liikkeet, asennot ja kosketus auttavat paremmin saamaan kontaktin asiakkaaseen. Ne täydentävät toistensa viestiä tai jopa korvaavat niitä.

Katsekontaktilla viestitään puheen osoittamista vastaanottajalle. Lempeä, aito hymy luo rauhallisen ja mukavan tunnelman. Kosketuksen käyttäminen luo turvallisuuden ja pitämisen tunnetta. Juuri nämä täydentävät puhetta ja näin saadaan puheesta ymmärrettävänpää ja helpommin kuunneltavaa.
Myös puhetta tukevat kommunikointimenetelmät kuuluvat osana kehitysvammaisen asiakkaan kohtaamistilanteeseen. Jos asiakkaan puheen tuottaminen on vaikeaa, kannattaan ottaa käyttöön muihin aisteihin liittyviä keinoja kuten näköaistiin liittyvät keinot, tukiviittomia ja kuvakortteja.
Tukiviittomat tarkoittavat viittomista tukena puheen kanssa yhtä aikaa. Tukiviittomat ovat peräisin viittomakielestä mutta tukiviittomat ovat vain pelkkiä avainsanoja kuten kissa, koira, hampurilainen ja peruna.

Tukiviittominen on kokonaisvaltaista viestintää. Siinä yhdistyvät kielellinen ja ei-kielellinen kommunikaatio: puhuminen, viittomat, ilmeet ja eleet ja äänen sävyt sekä olemus. Down –aikuiset käyttävät tukiviittomia. Kuullun hahmottaminen on vaikeampaa kuin näön hahmottaminen ja käden morotiikka on helpompi ohjailla kuin suun. Sen takia puhetta tukemaan kannattaa ottaa mukaan tukiviittomat.
Autisteilla kuvakorttien käyttö on yleistä, sillä heidän kommunikointinsa on muutenkin heikkoa. Kielen ymmärtäminen ja tuottaminen perustuu visuaalisiin menetelmiin, siksi auditiiviset menetelmät ovat hankalian ymmärtää. Asperger- henkilöillä kuvakortteja käytetään samasta syystä kuin autisteilla. CP-vammaiset voivat ymmärtää puhuttua kieltä hyvinkin, kuitenkin puheen tuottamiseen he saavat apua kuvakorteista.



Lähde:

Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaaminen Asperger-aikuisen näkökulmasta Kaisa Kangas 0307965 Pro gradu Kevät 2014 Sosiaalityö Lapin yliopisto 

 http://www.puoltaja.fi/uutiset/suuri-osa-sosiaalityontekijoista-ei-tunne-aspergerin-oireyhtymaa

Kirjallisuutta:

Ahoranta, P. & Virolainen A. 2001. Fyysinen hoitoympäristö dementoituvan potilaan hyvän hoidon mahdollistajana. Tutkielma. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto.
Autismi- Aspergerliitto ry. 2006. Autisti ja Aspergerin oireyhtymä. Toimintarajoite – Miten se vaikuttaa elämääsi? Vantaa: Keili Oy.
Autismi- ja Aspergerliitto ry. 2009. Hyvä kohtaaminen. Päivitetty 2009. Viitattu 14.9.2009. http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/hyva_kohtaaminen
Dahlkwist, M. 2008. Kommunikation. Stockholm: Liber.
Down Syndrome Education International. 2008. Speech, language and communication for individuals with Down syndrome — An overview. Päivitetty 18.7.2008. Viitattu 15.11.2009. http://www.down-syndrome.org/information/language/overview/
Eerola, T., Pesola,H., Puirava-Hanhela, M. & Virta, S. 2008. Sinulle on viesti. 1 painos Vammala 2008.
Heimonen, S. & Ristikangas, M. 2007. Kuvakortit kehitysvammaisen kommunikoinnin tukena suun terveydenhuollon henkilökunnalle Kuopion Terveyskeskukseen. Opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. 2006. Ohjeet ja käyttösäännöt. Hyvä hoitosuhde. Päivitetty 14.7.2006. Viitattu 20.10.2009. http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,3727,6345
Hjelt-Putilin, P. 2005. Turvallisuutta viestinnällä: kommunikaatio haastavissa asiakas- ja palvelutilanteissa. Helsinki: Edita.
Huuhtanen, K. (toim.) 2001. Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikoinnin menetelmät Suomessa vuosituhannen taitteessa. Kokonaan uudistettu laitos. Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Jääskeläinen, T. 2009. Sairaanhoitaja. Kyöstilänmäen perhekoti Ky, Pielavesi. Haastattelu 29.1.2009.
Kaski, M., Manninen, A. & Pihko, H. 2009a. Kehitysvammaisuuden määrittelyjä ja esiintymistiheyksiä. Teoksessa Kehitysvammaisuus. 4. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.
Kaski, M., Manninen, A. & Pihko, H. 2009b. Lisävammat ja sairaudet. Teoksessa Kehitysvammaisuus. 4. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.
Kaski, M., Manninen, A. & Pihko, H. 2009c. Printötekijöiden muutoksen kehitysvammaisuuden aiheuttajina. Teoksessa Kehitysvammaisuus. 4. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.
Kangas, S. 2008. Sateenvarjon alla. Etnografinen tutkimus autististen lasten vuorovaikutuksesta ja leikistä. Väitöskirja. Lapin yliopisto: Rovaniemi.
Kauppila, R. 2005. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Opetus 2000. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Jyväskylä: PS- Kustannus.
Kehitysvammaliitto.1995. Kehitysvammaisuus: Määrittely, luokitus ja tukijärjestelmät. Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Kerola, K., Kujanpää, S. & Timonen, T. 2001. Autismikuntoutus. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Kuopion Sosiaali- ja terveyskeskus. 2007. Hiekkala, L. Suuhygienisti. Hammashuolto, Kuopio. Haastattelu 4.6.2007.
Koponen, P. 1999. Hammashuoltaja kehitysvammaisen asiakkaan suun terveydenhoidon toteuttaja. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto.
Korhonen, M. & Korhonen, S. 2001. Aikuisen kehitysvammaisen kohtaaminen hoitotyössä – opaslehtinen terveydenhuollon hoitohenkilökunnalle ja opiskelijoille. Savonia-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.
Kuntoutussäätiö. 2009. Kehitysvammaisuus. Päivitetty 2009. Viitattu 2009. http://www.kuntoutussaatio.fi/terttu/tietopaketti/kehitysvammaisuus.html
Kölli, E. 2008. CP-vammaisten ihmisten kokemuksia vuorovaikutustilanteista työntekijän kanssa. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Päivitetty 2008. Viitattu 13.11.2009. http://www.aspa.fi/files/1632/Essin_opinnaytetyo_hankkeen_kotisivun_versio.pdf
Laine, K. 2007. Kommunikointi ja kehitysvammaisuus. Kehitysvammaliitto. Päivitetty 2007. Viitattu 28.1.2009. http://verneri.net/yleis/tietopankki/diagnoosit/kommunikointi-ja-kehitysvammaisuus.html
Laine, A., Ruishalme, O., Salervo, P., Siven, T. & Välimäki, P. 2007. Opi ja ohjaa sosiaali- ja terveysalalla. Sanaton ja sanallinen viestintä. Helsinki: WSOY.
Lewis, R. 2007. Mental retardation. Päivitetty 12.11.2007. Viitattu 1.12.2009 http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/ency/article/001523.htm
Meurman, J. 2008. Kehitysvammaisuus. Teoksessa Therapia Odontologica –verkkojulkaisu. Päivitetty 28.1.2008. Viitattu 24.8.2009.
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ekirjat.koti?p_db=tod
Mäkelä, A., Ruokonen, T. & Tuomikoski, M. 2001. Hoitosuhdetyöskentely. Kustannusosakeyhtiö Helsinki: Tammi.
Nilsson, B. & Waldemarson, A.-K. 2007. Kommunikation samspel mellan människor. Vad är kommunikation? Lund: Studentlitteratur.
Nyman. V., Puumalainen, P. & Pössi T.-R. 2006. Kehitysvammaisen potilaan kohtaaminen ensihoidossa. Savon ammatti- ja aikuisopisto. Opinnäytetyö. Kuopio.
Papunet Selkokeskus. 2008a. Ei-kielellinen vuorovaikutus. Helsinki. Päivitetty 2008. Viitattu 28.01.2009. http://papunet.net/yleis/vuorovaikutus/varhainen-vuorovaikutus.html
Papunet. Selkokeskus. 2008b. Selkokielen määritelmä. Helsinki. Päivitetty 2008. Viitattu 28.01.2009. http://papunet.net/selkokeskus/teoriaa/maaritelma.html
Papunet Selkokeskus. 2007. Toimiva vuorovaikutus. Osaava kumppani. Päivitetty 18.12.2007. Viitattu 28.1.2009. http://papunet.net/yleis/vuorovaikutus/toimiva-vuorovaikutus/osaava-kumppani.html
Papunet Selkokeskus. 2002. Selkokielen käyttäjäryhmät. Päivitetty 2002. Viitattu 13.11.2009. http://papunet.net/selkokeskus/teoriaa/kayttajaryhmat.html
Papunet Selkokeskus. 2008c. Tukiviittomat. Päivitetty 2008. Viitattu 18.11.09 http://papunet.net/yleis/kommunikointikeinot/viittomat/tukiviittomat.html
Salonen, J. 2007 Ympäristön merkitys kehitysvammaisen kommunikoinnissa. Viitattu 31.8.2009. http://www.helsingindiakoniaopisto.com/liitteet/hdo-00010397-3.pdf
Silkelä, R. 2003. Aito kohtaaminen opetusharjoittelun ohjaamisessa. Päivitetty 2003. Viitattu 21.10.2009. http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/ohjaus/Silkela.htm
Silvennoinen, M. 2004. Vuorovaikutuksen avaimet. Helsinki: Talentum Media Oy.
Sohlberg-Ahlgren, N. 2007. kehitysvammaisen kohtaaminen poliisintyössä – opas Tampereen poliisikouluun. Päivitetty 2007. Viitattu 26.6.2009.
http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Helsinki2007/ae848c_sohlberg-ahlgrenHELSINKIc8132.pdf
Somer, S. 2009. Toimintakyky. Verneri. Kehitysvamma-alan verkkopalvelu. Päivitetty 30.11.2009. Viitattu 1.12.2009.
http://verneri.net/yleis/tietopankki/mita-kehitysvammaisuus-on/toimintakyky.html
Sommerkivi, P. 2000. ”Olen verkon silmässä kala”. Vammaisuus, kuntoutuminen ja selviytyminen sosiaalisen tuen verkostoissa. Sosiaalitieteiden laitos, Vammais-tutkimusyksikkö. Kuopio: Kuopion yliopisto.
Vesanen, T. 2002. Hammashoitopelko ja sen lievittäminen asiakkaan kokemana. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto.
Von Tetzchner, S & Martinsen, H. 2000. Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin. Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Voutilainen, E. 2004. Kohtaamisen tarve ja merkitys. Päivitetty 31.12.2004. Viitattu 16.12.2009. http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=269
Virtanen, H. (toim.) 2002. Selko-opas. Tampere: Kehitysvammaliitto.
Vuorela, S. 2005. Haastattelumenetelmät teoksessa Ovaska, S., Aula, A & Majaranta, P. (toim.) Käytettävyystutkimuksen menetelmät, Tampereen yliopisto. http://www.cs.uta.fi/usabsem/luvut/3-Vuorela.pdf
Lähetä kommentti